Nokkonen – aliarvostettu villiyrtti

Nokkonen (Urtica dioica ssp. sondenii ja Urtica dioica ssp. dioica) on täysin aliarvostettu kasvikunnan kruunaamaton kuningas. Jos meiltä kysytään, nokkonen pitäisi nostaa tunkion kunkusta ruokapöydän kunkuksi! Nokkonen on täynnä elimistölle tärkeitä ravinteita kuten A, C ja K1 vitamiineja, fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa. Väsyneeseen ja kasvihuoneessa keinovalojen alla kasvaneeseen salaatinkerään verrattuna se on täynnä elinvoimaa.

Viholainen, ämmänkieli, pilttiaine, nukuljainen, mukkonen, nokilainen, nokkoskaali… Nokkosella, kuten rakkaalla lapsellakin, on monta nimeä. Sitä on iät ajat käytetty niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Nokkosvedellä on pesty tukka ja nokkosvastalla piesty vaivat pois kehosta. Nokkosvesi on edelleen luonnollinen tapa torjua kirvoja puutarhassa ja vanhana ekologisena kuitukasvina sen käyttö vaateteollisuudessakin on herännyt uudelleen henkiin. Lisäksi sitä hyödynnetään kosmetiikassa sen hipiää hellivien ominaisuuksien vuoksi.

Ruuanlaitossa nokkosta voi käyttää luonnollisena ravintolisänä pinaatin tapaan; se sopii keittoon, lettuihin, munakkaaseen, suolaiseen piirakkaan ja sämpylöihin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen…

Nokkosen keräys

Nokkonen on yksi kevään ensimmäisistä villiyrteistä. Se on ehkä helpoin villiyrtti aloittaa villiyrttiharrastus, koska sitä on käytännössä mahdoton sekoittaa mihinkään muuhun kasviin. Nokkosen kahden alalajin, pohjannokkosen (Urtica dioica ssp. sondenii ) ja etelännokkosen (Urtica dioica ssp. dioica) näkyvimpänä erona on se, että pohjannokkonen on lähes poltinkarvaton. Se ei tosin tarkoita sitä, etteikö pohjannokkonen pistäisi sitä varomattomasti koskiessa. Pohjannokkonen on lisäksi etelännokkosta hoikempi ruodoltaan.

Nokkosen voi kerätä samalta paikalta ainakin kaksi kertaa kesässä, ensin alkukesästä ja sitten vielä loppukesästä. Samalla kannattaa ottaa talteen myös nokkosensiemenet, jotka ovat varsinainen antioksidanttipommi. Taitava kerääjä voi kerätä nokkosta paljain käsin, mutta aloittelijan kannattaa käyttää hanskoja. Nokkonen on parhaimmillaan alle 20 senttisenä.

Nokkosen keruupaikat

Kerää nokkoset puhtaalta paikalta ja etenkin asutusalueilta kerätessä kannattaa huomioida tarkkaan koiranomistajien käyttämät reitit. Moni pelkää turhaan, että nokkosesta saisi liikaa nitriittiä, mutta siltä välttyy, kun ei kerää nokkosta ulkohuussin takaa tai tunkioiden ja lantakasojen vierestä. Kotikompostin vieressä kasvavat nokkoset kannattaa kuitenkin hyödyntää. Vilkkaaseen autotiehen on keruupaikasta hyvä olla vähintään sata metriä.

Nokkosen viljely

Nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna ravinteikkaassa maassa, jossa on paljon typpeä ja fosforia. Kasvu voidaan laittaa alulle siemenistä, juurakosta tai pistokkaista. Puolivarjoinen tasakostea maa takaa sen, että nokkonen ei puske pelkkää vartta, vaan myös lehtiä.

Poltinkarvojensa ansiosta nokkosella ei ole vihollisia, mutta se saattaa joutua kilpailemaan kasvutilasta rikkaruohojen kanssa. Nokkosesta saattaa saada kaksi tai jopa kolme lehtisatoa kesässä, mutta silloin myös ravinteiden tarve kasvaa. Luomunokkosta voi lannoittaa nokkosvedellä tai kompostoituneella hevosenlannalla.

Rönsyilyä-podcastista kuulet, kuinka Ellu viljelee luomunokkosta (jakso 6)

Nokkosen kuivaus

Yleisin tapa säilöä nokkosta on kuivaus. Nokkoset voi kuivata vaikkapa saunan jälkilämpöä hyödyntäen, lattialämmitteisessä tilassa lattialla tai kiertoilmauunissa. Älä kuitenkaan aseta lämpöä yli neljänkymmenen asteen, jottet menetä ravintoaineita. Myös kotikäyttöön tarkoitetut kuivurit sopivat erinomaisesti nokkosen kuivaamiseen.

Kun nokkonen on täysin kuivunut, se on helppo murskata rouheeksi, laittaa lasipurkkiin tai paperipussiin ja säilyttää kuivassa paikassa huoneenlämmössä.

Nokkosen pakastaminen

Nokkosta voi myös pakastaa. Ryöppää tuoreet nokkoset ensin kuumassa vedessä. Niitä ei tarvitse keittää, vaan riittää, että päälle kaataa kuumaa vettä. Puserra vesi pois ja leikkaa nokkonen pieneksi hakkelukseksi pakastepussiin. Voit samalla periaatteella valmistaa myös nokkoskuutioita jääpalamuottia hyödyntäen.

Keittäminen tuhoaa nokkosen mahdolliset nitraattijäämät, mutta samalla se tuhoaa myös C-vitamiinin, joka taas säilyy kuivatussa nokkosessa.

Pakastekuivaus on paras tapa säilyttää nokkosen ravinteet, mutta se onnistuu vain järeämmillä teollisilla laitteilla.

Nokkosen käyttö

Nokkonen kannattaa ottaa jokapäiväiseen käyttöön osaksi arkiruokailua.

Tuore nokkonen kannattaa ryöpätä nopeasti kuuman veden alla, jotta poltinkarvojen pistävyys poistuu. Nokkonen ei ole myrkyllinen, joten sitä ei tarvitse eikä kannatakaan keittää, ja näin myös sen ravinteet ja maku säilyvät. Ryöppäyksessä käytetyn veden voi jatkokäyttää vaikka kukkien ja pihakasvien kasteluvetenä. Näin nekin saavat oman rautaisannoksensa nokkosta.

Kuivattua nokkosmurskaa ja pakastettua nokkosta on helppo lisätä lähes mihin tahansa ruokaan. Se sopii kaikkeen, mihin voisit kuvitella käyttäväsi pinaattia: munakkaaseen, smoothieen, keittoon, lettuihin, pannukakkuihin, suolaisiin piiraisiin, pestoon, sämpylöihin, vohveleihin

Yksinkertaisimmillaan nokkonen toimii yrttiteenä. Lisää tuoretta nokkosta noin 80-asteiseen veteen ja anna hautua. Nauti sellaisenaan tai lisää halutessasi hieman hunajaa.

• Luonnonkasveista kosmetiikkaa ja terveysvaikutuksia, Marika Laurila. Lutunen, Luke ja Lapin AMK 2018
• Sankelo-Siivari: Bioteollisuuteen soveltuvia Lapin erikoiskasveja. Kirjallisuus ja tietokantakatsaus. MTT – Rovaniemen tutkimusasema 2001-2003.  50-53
• Oikarinen, Tapio: Yrtit ja kerhotoiminta. SDPL Yrttiprojekti 1993, Ylöjärvi. ISBN 952-90-4435-6
• Helpottaa eturauhasen liikakasvun oireita. Tutkittu 70-luvun lopulta lähtien, 34:stä tutkimuksesta 30:ssä koehenkilöiden oireet lievenivät, näistä 6 oli placebokontrolloituja (Chrubasik et. al 2007. Phytomedicine 14: 568 – 579)
• Eläinkokeissa diureettisia + verenpainetta alentavia vaikutuksia (Chrubasik et. al 2007. Phytomedicine 14: 423 – 435)
• Eläinkokeissa nopeuttanut vatsahaavan paranemista (Gulcin et al. 2004. Journal of Ethnopharmacology 90:2015-215)