Villiyrtit - viljely

Kun villiyrttien sesonki alkaa, nokkosen, kuusenkerkkien, maitohorsman versojen ja muiden villiyrttien kanssa pitää olla nopea, sillä pohjoisen valon ansiosta ne kasvavat silmissä. Useimmat villiyrtit kun ovat parhaimmillaan juuri pieninä versoina.

Eikö villiyrttejä voisi viljellä ja taata näin sato koko kesän ajan? Kysymys on aivan aiheellinen, sillä eihän kaikilla ole intoa tai mahdollisuutta lähteä hortoilemaan rikkaruohojen perässä. Toisaalta, jos villiyrttejä viljeltäisiin, ne eivät olisi enää villejä. Jos kasvattaa pihan laitaan kuusiaidan ja poimii siitä keväisin kuusenkerkät tai jos kaivaa villin voikukan juurineen ja istuttaa sen kukkapenkkiin – jotka molemmat ovat täysin mahdollisia tehdä – lasketaanko ne villiyrttien viljelyksi?

Filosofointi sikseen. Vastaus kysymykseen, voiko villiyrttejä viljellä on: kyllä, joitakin villinä kasvavia yrttejä voi viljellä. Esimerkiksi omalla Narkauksen tilallamme kasvaa väinönputkea ja ruusujuurta, joihin voit törmätä luonnossakin. Väinönputkeen jokien ja purojen varsilla, ruusujuureen aivan pohjoisimman Lapin tuntureilla ja erityisesti Norjan vuorilla. Myös nokkosta viljellään peltoviljelynä.

Villiyrttien viljelyyn on syynä se, että varsinkin väinönputki ja ruusujuuri kasvavat niin hitaasti, että viljelemällä saamme riittävästi satoa joka vuosi. Myös kotimaisen luomunokkosen kysyntä on niin suurta, että emme mitenkään saisi riittävästi raaka-ainetta villinokkosesta.

Ja onpa villiyrttien viljelyyn vielä yksi hyvä syy: pidämme Lapin kylät elävinä. Pelloilla, jotka eivät ole enää maatalouskäytössä, voi viljellä villiyrttejä. Maaseudun asukkaat saavat lisätuloa ja villiyrttiystävät tuotteita, joissa näitä viljeltyjä kasveja on käytetty.

Vielä yksi tärkeä huomio. Suomessa, eikä varsinkaan Lapissa kannata yrittää viljellä sellaisia villiyrttejä, jotka eivät sinne alun perin kuulu. Toisin sanoen, helpointa on kasvattaa sellaisia kasveja, jotka muutenkin kasvavat näillä leveysasteilla.

Väinönputki on ainoa viljelykasvi koko maailmassa, joka on kotoisin napapiirin pohjoispuolelta. Luonnossa saatat törmätä väinönputkeen jokien ja purojen varsilla, jossa se saattaa kasvaa jopa kaksimetriseksi.

Väinönputki saa kuitenkin alkunsa pienestä, äkäisen makuisesta siemenestä, joka tarvitsee ns. kylmäpuraisun, jotta se lähtee kasvamaan.

Väinönputki tykkää kosteasta ja varjoisasta kasvupaikasta. Sitä voi viljellä avopellossa tai mustassa mansikkamuovissa, jos haluaa pitää rikkaruohon loitolla. Muita luontaisia vihollisia väinönputkella ei juuri ole.

Väinönputki on kasvuolosuhteista riippuen 2-3 vuoden ikäinen. Jo ensimmäisenä vuotena siitä voi hyödyntää lehdet, jotka ovat maukkaita esim. keiton mausteena tai kuivattuna suolan seassa yrttisuolana.

Viimeisenä vuotena väinönputki kukkii ja kuolee pois. Sitä ennen se kannattaa nostaa maasta ja hyödyntää valtava juurakko, joka on kaikkein voimakkain osa kasvia. Väinönputken juuri on kuin iso tippaleipä, jonka lonkerot kannattaa pestä huolella ohuenohuita hiusjuuria myöten. Juurenpesu on käsityötä.

Ruusujuuri on villiyrteistä villein. Suomessa sitä esiintyy villinä aivan pohjoisimman Lapin tuntureilla. Pohjois-Norjassa siihen törmää useammin.

Monella saattaa tietämättään kasvaa ruusujuuri perennapenkissä, onhan se keltaisine kukkineen todellinen puutarhan komistus.

Ruusujuuri on hidaskasvuinen kasvi. Kun laitat sen kasvamaan siemenestä, saat juurisatoa vasta kuuden vuoden jälkeen. Ruusujuuren vitamiinipitoisia lehtiä voi napsia esimerkiksi salaatin sekaan jo varsin pienistäkin yksilöistä.

Ruusujuurenkin siemenet itävät parhaiten kylmäkäsittelyn jälkeen. Siemenet voi istuttaa kylvölaatikoihin syksyllä ja jättää ne talvehtimaan lumen alle. Keväällä kylvölaatikot siirretään kasvihuoneeseen itämään taimeksi.

Ruusujuuri tykkää valoisasta ja kosteasta kasvupaikasta. Musta muovi tai orgaaninen kate säästää rikkaruohojen kitkemiseltä.

Ruusujuuren uudet versot ilmestyvät joka kevät heti lumen sulamisen jälkeen. Keskikesällä ruusujuuri kukkii komeimmillaan. Syksyllä pystyyn kuivaneet kukkavarret pysyvät kasveissa talven yli. Keväällä ne kannattaa karsia tuoreiden versojen edestä pois.

Kuuden satokauden jälkeen päästään vihdoin korjaamaan ruusujuuren arvokkain osa, juurakko. Lonkeroinen, hieman aivoja muistuttava juurimukula halkaistaan ja pilkotaan pieniksi, jotta päästään pesemään mullat pienimmistäkin hiusjuurista.

Nokkonen tuottaa monta satoa

Ennen vanhaan navetan takana sijainneen tunkion kunkkuna oli monesti nokkonen. Nokkonen viihtyy ravinteikkaassa maassa, jossa on etenkin typpeä ja fosforia, mutta tunkiolle sitä ei kannata istuttaa.

Nokkosta voidaan kasvattaa siemenistä, juurakosta tai pistokkaista. Siinä missä väinönputki ja ruusujuuri istutetaan melko harvaan 30-50 cm välein, nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna. Puolivarjoinen, tasakostea maa takaa sen, että nokkonen ei puske pelkkää vartta, vaan myös lehtiä.

Poltinkarvojensa ansiosta nokkosella ei ole vihollisia, mutta se saattaa joutua kilpailemaan kasvutilasta rikkaruohojen kanssa. Nokkosesta saattaa saada kaksi tai jopa kolme lehtisatoa kesässä, mutta silloin myös ravinteiden tarve kasvaa. Luomunokkosta voi lannoittaa nokkosvedellä tai kompostoituneella hevonlannalla

Elo-syyskuulla kypsyvät nokkosen siemenet, jotka kerätään käsin riipimällä